Illalla kun yhdeksän jälkeen tulee bussilla töistä, on jo pimeää. Syksyssä on se hyvä puoli, että se joka vuosi innostaa johonkin uuteen. Kunpa se innostus tänä vuonna johtaisi johonkin pysyvään.

Aamulla pääsin ylös puoli kymmenen maissa, ja vaikka jumituinkin makaamaan kahvini kanssa sohvalla ja pelaamaan tietokoneella (en rahasta!), ehdin ennen töitä imuroida ja vähän siivota, minkä olin luvannutkin tehdä. Elämänhallintaa kotitöillä, jee.

Ruuat tänään: 

Aamiainen: kaksi viipaletta täysjyvänäkkäriä, oivariinia, keittokinkkua, paprikaa, ykkösviili ja ruokalusikallinen mansikkahilloa. Lisänä ehkä puolisen litraa kahvia.

Lounas: lautasellinen puuroa elovena hetki -pussista, mustikoita, lasi maitoa ja persikka

Päivällinen töissä: eineskalakeitto, 250 grammaa kirsikkatomaatteja, lautasellinen maustamatonta jugurttia, muromysliä, vettä

Välipala töissä: kahvia, banaani, ainakin 8 sinistä mariannea

Iltapala: aamiaisen toisinto ilman kahvia, leivällä muun lisäksi kurkkua ja viilissä mantelirouhetta

Kaloreita kiloklubin mukaan jälleen se vähän vajaa 1600, palloista vihreinä kasvikset ja kuidut. Olen aika tyytyväinen siihen, että näinä viime päivinä olen saanut napostelun pienenemään ja saanut ateriarytmin pysymään kohdillaan. Nytkin himoitsen suklaata, mutta en suostu vielä antamaan periksi! Toivoisin vaan, että jostain välistä löytyisi aikaa lenkille tai muulle liikunnalle. Kotityöt vie suuren osan ajasta ja johonkin väliin pitäisi liikunnan lisäksi alkaa ynnäämään myös opiskelua.

Huomenilta kuluu luultavasti leivonnan tai sen suunnittelun parissa, kaveri on tilannut lauantaisiin juhliinsa kakun. Suunnitelmissa on kyllä ehtiä heittämään edes puolen tunnin kävelylenkki. Vaikka sataisi. Ehkä illalla ehtisi myös kirjoittamaan enemmän asioista, jotka viime aikoina ovat pohdituttaneet. Kuinka suurelta osin olen vielä kuntoutuja tai toipilas, voiko riippuvuuksista parantua ilman apua ja olenko mieheni kanssa enemmän kaveri kuin rakastettu?

Keeping score

Eilen sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen, ei tästä - minusta - tule ikinä mitään, itkettää, mahaan sattuu, haluan kuolla. Mutta unella korjattiin sen verran mieltä, että pääsin ylös (tunnin torkuttelun jälkeen, itsekuriprojektin yksi luku on aamuherätykset) ja sain itseni töihin asti. Siellä oli superkiire, haalin liikaa vastuuta ja väsytin itseni ylimääräisillä tehtävillä. Mikäs siinä toisaalta, aika kuluu nopeasti, minkä lisäksi rakastan töissä saavuttamaani tunnetta hallinnasta. Olen hyvä siinä mitä teen, edes töissä.

Ruokalista tänään näytti seuraavalta:

Aamiainen: kaksi viipaletta täysjyvänäkkäriä, päällä 80% oivariinia, ohutta keittokinkkua ja paprikaa, kaksi isoa mukia mustaa kahvia
Lounas: lohkoperunoita, kaksi porsaan fileepihviä, hieman kermaista kastiketta, salaattia ja vettä
Päivällinen töissä: eineslihakeitto, muutama desi maustettua jugurttia muromyslillä, vettä
Kahvitauko töissä: mukillinen mustaa kahvia, Snickers (buu, minä)
Iltapala: aamiaisen toisinto, mutta kahvi korvattu kevytmaidolla, purkillinen marja-Yosaa, 1 luumu

Kiloklubin pallerot ovat punaisella, söin aivan liian vähän kasviksia tapojeni vastaisesti, liikaa tyydyttynyttä rasvaa (tuo grillilounas!), Snickers toi päivääni liian ison siivun herkkuenergiaa ja kuidutkin jäivät vähän yli 20 grammaan. Kaloreita kohdalla tosin näytti hieman paremmalta, sain noin 1600 kaloria, kun normaali tarpeeni on noin 2300 kcal.

Grillilounas oli harvinainen poikkeus, poikaystäväni tarjosi lounaan, joka maistui ihanalta, muttei todellakaan kuulu normaaliin ruokavaliooni. Kasviksia ja hedelmiä syön yleensä paljon enemmän. Karkkien osalta päivä meni hyvin sikäli, etten ahminut mitään ja herkkujen määrä pysyi kohtuudessa. Sokerihimo pysyi tänään kurissa vedenjuonnin, kiireen ja jonkinlaisen itsehillinnän avulla.

Rahaa käytin tänään myös säästeliäästi. ruokiin yhteensä 6,95€, enkä sortunut edes uuteen Oliviaan. Rahaa on seuraavalle kolmelle viikolle käytössä noin 200€, mikä ei riitä kaikkeen, mihin pitäisi, mutta huolehdin siitä vähän myöhemmin. Itseäni saan syytää.

Pienistä angsteista ja kiireestä huolimatta hyvä päivä! En mene nukkumaan itseäni vihaten, vaan parempaan uskoen.

This is where we are now.

Blogi tuntuu julkisemmalta kuin päiväkirja. Julkisuus tekee luovuttamisesta ja repsahteluista vähemmän helppoja, vähemmän toivottavia. Sen takia aion kirjata tänne kaiken sen, mikä edesauttaa minua tiellä terveempään, parempaan elämään.

Olen vähän yli kaksikymppinen helsinkiläistyttö (vieläkin tyttö, naiset ei käyttäydy näin). Olen ollut masentunut 14-vuotiaasta, käynyt terapiassa yhteensä viisi vuotta (loppui kesäkuussa - iik), miettinyt, pohtinut ja tutkinut persoonaani, historiaani ja kirjoituksia, yrittänyt ymmärtää, miksi minä olen tällainen, mikä minut saa makaamaan sohvalla koko päivän, mikä minut on saanut koukuttumaan ensin nettiin, sitten nettiseksiin, sitten siihen oikeaan seksiin ja lopulta rahapeleihin. Mikä minut on saanut syömään itseni yli ylipainon rajan ja miksen saa perinteisesti otettua itseäni niskasta kiinni. Minkä takia tuhoan itseäni, vaikka ympäröivä maailma ja ihmiset antavat minulle kaikki edellytykset elää juuri sellaista elämää, jota kuvittelen haluavani.

Perusasioita. Käyn töissä. Olen opiskellut aiemmin yliopistossa, mutta lopetin muutama vuosi sitten motivaatiopulan ja masennusoireideni vuoksi. Haluaisin lääkikseen. Olen hakenut jo kahdesti, mutta huonolla menestyksellä, koska työ, riippuvuudet ja masennus ovat vieneet liikaa aikaa ja energiaa. Ensi keväänä aion yrittää vielä kerran. Blogi tulee osittain seuraamaan myös valmentautumistani, koska se vaatii itsekuria, jota minulla ei ole.

Painoindeksini on 27. Olen pitkä, joten vielä en näytä kovin ylipainoiselta, "löysältä" kylläkin. Syömiskäyttäytymiseni on harvoin ollut tervettä, joskaan syömishäiriöiseksi se ei ole koskaan mennyt. Haluan oppia nauttimaan liikunnasta (eli löytämään lajin tai aktiivista tekemistä, johon en kyllästy ja joka tuntuu hyvältä ja omalta), saavuttaa paremman kunnon ja saavuttaa liikunnan ja ruokavalion muutoksilla noin kymmenen kilon painonpudotuksen. Mieluiten viidentoista, jolloin olisin painoindeksissä 22.

Seurustelen, asun jopa toista vuotta avoliitossa. Suhteeni on hyvä, mutta valehtelen miehelleni liikaa. Hän tietää ongelmistani, ei tosin kaikista. Tavoitteenani on kasvattaa avoimuutta, löytää myös muita tapoja kokea läheisyyttä ja rakkautta kuin seksi ja löytää ylipäätään parisuhteesta jälleen uutta iloa.

Haluan lopettaa itsetuhoisen käytöksen. Haluan maksaa pelivelkani pois, olla käymättä chateissa, makaamatta itseinhon vallassa koko päivää keittiön lattialla. Haluan elää kuin normaali ikäiseni nainen. Nauttia silloin, kun sen aika on, olla tuntematta syyllisyyttä onnesta ja hyväksyä, jopa rakastaa itseäni, silloinkin kun siihen ei välttämättä olisi aihetta. Haluan oppia armoa.

Tervetuloa seuraamaan ikuisuusprojektia, joka alkaa nyt. Vertaistuki, kritiikki ja kommentit ovat tervetulleita.