Illalla kun yhdeksän jälkeen tulee bussilla töistä, on jo pimeää. Syksyssä on se hyvä puoli, että se joka vuosi innostaa johonkin uuteen. Kunpa se innostus tänä vuonna johtaisi johonkin pysyvään.

Aamulla pääsin ylös puoli kymmenen maissa, ja vaikka jumituinkin makaamaan kahvini kanssa sohvalla ja pelaamaan tietokoneella (en rahasta!), ehdin ennen töitä imuroida ja vähän siivota, minkä olin luvannutkin tehdä. Elämänhallintaa kotitöillä, jee.

Ruuat tänään: 

Aamiainen: kaksi viipaletta täysjyvänäkkäriä, oivariinia, keittokinkkua, paprikaa, ykkösviili ja ruokalusikallinen mansikkahilloa. Lisänä ehkä puolisen litraa kahvia.

Lounas: lautasellinen puuroa elovena hetki -pussista, mustikoita, lasi maitoa ja persikka

Päivällinen töissä: eineskalakeitto, 250 grammaa kirsikkatomaatteja, lautasellinen maustamatonta jugurttia, muromysliä, vettä

Välipala töissä: kahvia, banaani, ainakin 8 sinistä mariannea

Iltapala: aamiaisen toisinto ilman kahvia, leivällä muun lisäksi kurkkua ja viilissä mantelirouhetta

Kaloreita kiloklubin mukaan jälleen se vähän vajaa 1600, palloista vihreinä kasvikset ja kuidut. Olen aika tyytyväinen siihen, että näinä viime päivinä olen saanut napostelun pienenemään ja saanut ateriarytmin pysymään kohdillaan. Nytkin himoitsen suklaata, mutta en suostu vielä antamaan periksi! Toivoisin vaan, että jostain välistä löytyisi aikaa lenkille tai muulle liikunnalle. Kotityöt vie suuren osan ajasta ja johonkin väliin pitäisi liikunnan lisäksi alkaa ynnäämään myös opiskelua.

Huomenilta kuluu luultavasti leivonnan tai sen suunnittelun parissa, kaveri on tilannut lauantaisiin juhliinsa kakun. Suunnitelmissa on kyllä ehtiä heittämään edes puolen tunnin kävelylenkki. Vaikka sataisi. Ehkä illalla ehtisi myös kirjoittamaan enemmän asioista, jotka viime aikoina ovat pohdituttaneet. Kuinka suurelta osin olen vielä kuntoutuja tai toipilas, voiko riippuvuuksista parantua ilman apua ja olenko mieheni kanssa enemmän kaveri kuin rakastettu?