Blogi tuntuu julkisemmalta kuin päiväkirja. Julkisuus tekee luovuttamisesta ja repsahteluista vähemmän helppoja, vähemmän toivottavia. Sen takia aion kirjata tänne kaiken sen, mikä edesauttaa minua tiellä terveempään, parempaan elämään.
Olen vähän yli kaksikymppinen helsinkiläistyttö (vieläkin tyttö, naiset ei käyttäydy näin). Olen ollut masentunut 14-vuotiaasta, käynyt terapiassa yhteensä viisi vuotta (loppui kesäkuussa - iik), miettinyt, pohtinut ja tutkinut persoonaani, historiaani ja kirjoituksia, yrittänyt ymmärtää, miksi minä olen tällainen, mikä minut saa makaamaan sohvalla koko päivän, mikä minut on saanut koukuttumaan ensin nettiin, sitten nettiseksiin, sitten siihen oikeaan seksiin ja lopulta rahapeleihin. Mikä minut on saanut syömään itseni yli ylipainon rajan ja miksen saa perinteisesti otettua itseäni niskasta kiinni. Minkä takia tuhoan itseäni, vaikka ympäröivä maailma ja ihmiset antavat minulle kaikki edellytykset elää juuri sellaista elämää, jota kuvittelen haluavani.
Perusasioita. Käyn töissä. Olen opiskellut aiemmin yliopistossa, mutta lopetin muutama vuosi sitten motivaatiopulan ja masennusoireideni vuoksi. Haluaisin lääkikseen. Olen hakenut jo kahdesti, mutta huonolla menestyksellä, koska työ, riippuvuudet ja masennus ovat vieneet liikaa aikaa ja energiaa. Ensi keväänä aion yrittää vielä kerran. Blogi tulee osittain seuraamaan myös valmentautumistani, koska se vaatii itsekuria, jota minulla ei ole.
Painoindeksini on 27. Olen pitkä, joten vielä en näytä kovin ylipainoiselta, "löysältä" kylläkin. Syömiskäyttäytymiseni on harvoin ollut tervettä, joskaan syömishäiriöiseksi se ei ole koskaan mennyt. Haluan oppia nauttimaan liikunnasta (eli löytämään lajin tai aktiivista tekemistä, johon en kyllästy ja joka tuntuu hyvältä ja omalta), saavuttaa paremman kunnon ja saavuttaa liikunnan ja ruokavalion muutoksilla noin kymmenen kilon painonpudotuksen. Mieluiten viidentoista, jolloin olisin painoindeksissä 22.
Seurustelen, asun jopa toista vuotta avoliitossa. Suhteeni on hyvä, mutta valehtelen miehelleni liikaa. Hän tietää ongelmistani, ei tosin kaikista. Tavoitteenani on kasvattaa avoimuutta, löytää myös muita tapoja kokea läheisyyttä ja rakkautta kuin seksi ja löytää ylipäätään parisuhteesta jälleen uutta iloa.
Haluan lopettaa itsetuhoisen käytöksen. Haluan maksaa pelivelkani pois, olla käymättä chateissa, makaamatta itseinhon vallassa koko päivää keittiön lattialla. Haluan elää kuin normaali ikäiseni nainen. Nauttia silloin, kun sen aika on, olla tuntematta syyllisyyttä onnesta ja hyväksyä, jopa rakastaa itseäni, silloinkin kun siihen ei välttämättä olisi aihetta. Haluan oppia armoa.
Tervetuloa seuraamaan ikuisuusprojektia, joka alkaa nyt. Vertaistuki, kritiikki ja kommentit ovat tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti