Syyskuun alku meni panikoidessa rahasta, viimeiset viikot ennen palkkapäivää elin 40 eurolla, koska kaiken muun olin onnistunut pelaamaan. Kyllä, retkahdin nettikasinoihin, retkahdin sipseihin, kaikkeen siihen, mistä rimpuilen eroon.
Nyt on syksy jo pitkällä ja olen jo useamman päivän onnistunut syömään niin, etten stressaa liiaksi (eli anna syömisen vääristyä tyyliin omena lounaaksi riittää, illalla en syö enää mitään) enkä myöskään ahmi levyllistä suklaata illalla huovan alla. Liikkumista en oikein ole saanut aloitettua lukuunottamatta satunnaisia kävelylenkkejä. Kesällä ja vielä alkusyksystäkin hikoilin niin paljon, että kaikki liikkuminen oli vastenmielistä.
Olen laihtunut aloituspainostani kilon. Haluaisin tahdin toki olevan kovempaa kuin muutama sata grammaa viikossa, mutta armoahan tässä myös opetellaan. On ihanaa, kun poikaystäväni korjaa ethän sä oo lihava, jos erehdyn mollaamaan vartaloani ääneen. En usko, että hän sanoo noin pitääkseni minut onnellisena vaan on oikeasti sitä mieltä. Olen varma, että hän haluaisi minun olevan aktiivisempi, pirteämpi ja itseluottavaisempi, mutta sellaisena rumana pontsona, jona itseäni usein moitin, hän ei minua pidä. Taas onnena pituuteni, yli 26 BMI:llä lyhyempi näyttäisi jo tukevammalta kuin minä. Voi kun uskaltaisin lisätä blogiini vartalokuvani :)
Syyskuun aikaisia tavoitteitani on vielä useita kuten lukupäiväkirjan teko, vaatekaapin suursiivous, ainakin kolme lenkkiä ja toinen kilo ikuiseen kadotukseen. We'll see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti