Living is good - for now

Olen nukkunut viime päivinä aivan liikaa. Nukun aamuisin puoleen päivään enkä saa iltaisin unta. Terapiassa muutama vuosi sitten mietittiin, johtuuko aamunukkumiseni siitä, että haluan paeta todellista elämää. Mutta mitä nyt pakenisin?! Tällä viikolla olen käynyt töissä, nähnyt siskoani, useampaa ystävääni ja käynyt poikaystäväni kanssa syömässä. Rahankäyttö ja syöminen ovat olleet hallinnassa. Mikä on hätänä?

Suurimmat ongelmani syömisessä ovat edelleen työpaikalla syöty pikainen lounas, jolle usein päädyn valitsemaan eineksiä. Illalla taas töiden jälkeen turvaudun helposti liialliseen syömiseen. Tällä viikolla kiloja on silti lähtenyt jo lähes kokonainen puolikas, mikä tosin johtunee vain siitä, että nukkumisen takia syön päivässä vain aamiaisen, yhden isomman aterian ja iltapalan. Kiloklubin mukaan syön päivässä noin 1700 kaloria, mikä tuntuu riittävän toistaiseksi.

Nettiseksi- ja pornoriippuvuutta olen hoitanut aktiivisella livehauskalla, olen tällä viikolla pitänyt itsestäni aiempaa parempaa huolta, pukeutunut kauniimmin ja vain päättänyt, että tänä iltana yritän saada poikaystävän huomion kunnolla itseeni. Kuulostaa siltä, että suhteemme olisi normaalisti huonossa kunnossa, mutta tilanne on lähinnä se, että hyvä suhteemme on hyvä, mutta muuttumassa arkiseksi. Saatan ajatella kliseisesti, mutta korjaan asiaa mielelläni tuomalla suhteeseen lisää romantiikkaa ja "glamouria". Kahden viikon päästä olemme menossa lyhyelle lomalle Tukholmaan, toivottavasti sekin tuo lisämaustetta elämään.

Syyskuun lopun tavoitteina edellisten lisäksi menetetyn painon poissa pitäminen, työlounaiden ja nukkumisongelman ratkaisu. Elämä tuntuu hyvältä!

Paluu ruotuun

Syyskuun alku meni panikoidessa rahasta, viimeiset viikot ennen palkkapäivää elin 40 eurolla, koska kaiken muun olin onnistunut pelaamaan. Kyllä, retkahdin nettikasinoihin, retkahdin sipseihin, kaikkeen siihen, mistä rimpuilen eroon.

Nyt on syksy jo pitkällä ja olen jo useamman päivän onnistunut syömään niin, etten stressaa liiaksi (eli anna syömisen vääristyä tyyliin omena lounaaksi riittää, illalla en syö enää mitään) enkä myöskään ahmi levyllistä suklaata illalla huovan alla. Liikkumista en oikein ole saanut aloitettua lukuunottamatta satunnaisia kävelylenkkejä. Kesällä ja vielä alkusyksystäkin hikoilin niin paljon, että kaikki liikkuminen oli vastenmielistä.

Olen laihtunut aloituspainostani kilon. Haluaisin tahdin toki olevan kovempaa kuin muutama sata grammaa viikossa, mutta armoahan tässä myös opetellaan. On ihanaa, kun poikaystäväni korjaa ethän sä oo lihava, jos erehdyn mollaamaan vartaloani ääneen. En usko, että hän sanoo noin pitääkseni minut onnellisena vaan on oikeasti sitä mieltä. Olen varma, että hän haluaisi minun olevan aktiivisempi, pirteämpi ja itseluottavaisempi, mutta sellaisena rumana pontsona, jona itseäni usein moitin, hän ei minua pidä. Taas onnena pituuteni, yli 26 BMI:llä lyhyempi näyttäisi jo tukevammalta kuin minä. Voi kun uskaltaisin lisätä blogiini vartalokuvani :)

Syyskuun aikaisia tavoitteitani on vielä useita kuten lukupäiväkirjan teko, vaatekaapin suursiivous, ainakin kolme lenkkiä ja toinen kilo ikuiseen kadotukseen. We'll see.